Palaset asettuvat hitaasti paikalleen

New World's Severe Earthquake - Caesar's Nightmare Experiment (新世界激震 シーザー悪夢の実験)

Minun ei ollut tarkoitus kirjoittaa arviota One Piecen jaksosta 601, mutta tylsyys iski sen verran pahasti, että tässä sitä nyt ollaan. Mitään hirveän syväänluotavaa en voi luvata, mutta eipä tämänkertainen jaksokaan mitenkään ihmeellinen ollut.

Tässä jaksossa ei tapahtunut oikeastaan mitään. Yksi jättiläislapsista, Mocha, virkosi hallusinaatioiden vuoksi, Ceasar paljasti Law'n huonon päätöksentekokyvyn ja Smiley nielaisi valtavan karamellin.

Ja siinä se sitten oli.

Law 0 - Ceasar 1

Law! Mitä ihmettä sinä ajattelit antaessasi sydämesi Ceasarin kaltaisen hirviön haltuun? Aliarviointi ei ole riittävä perustelu, sillä Ceasar on osoittanut häikäilemättömän neroutensa, eikä raa'alla voimalla tai hakilla päihitetä Ceasarin tapaisia liukasliikkeisiä roistoja.

Liiallinen koppavuus näyttäisi olevan Law'n akilleen kantapää, sillä mangaa eteenpäin lukeneena tiedän, että Law'n huolellisesti hiotuilla suunnitelmilla näyttäisi olevan tapana räjähtää päin hänen kasvojaan.

Shurorororoo! Minä vein kaapparilordin sydämen.

Alkupalaksi hahmon kehitystä à la filler, jälkiruoaksi huonosti sulavaa karamellia

Ceasar houkuttelamassa lapsia "candyn" äärelle on nähty jo monessa jaksossa, mutta tänään tapahtui tällä saralla hienoista edistystä. Yksi jättiläislapsista sai niin kovia hallusinaatioita vieroitusoireiden vuoksi, että hän peloissaan säpsähti hereille karkinnälästään. Mangassa Mochan tajuihin tulemista ei selitetty millään, joten tämä oli oikeastaan ihan jees veto käsikirjoittajilta.

Jakson loppupuolella tahti taas hidastui. Zoron joukkio jatkoi juoksemistaan ja Smileyn ihmettelyä, ja Smiley jatkoi etenemistään. Ceasarin mahtipontinen monologi ignoorattiin ja/tai keskeytettiin kuten aina, ja Smiley sai karkkinsa. Ja tässä kohtaa tahti hidastui aivan liikaa. Smiley näytti nikottelevan, Ceasar virnuili vimmatusti, mutta mitään ei loppujen lopuksi tapahtunut. Seuraavaan jaksoon, jälleen kerran.

Lopuksi

Animaatio: Ei valittamista tällä kertaa. 3,5/5

Käsikirjoitus: Noudatteli mangaa, mutta mukana oli muutava piristävä lisäys: Mochan hallusinaatiot ja niistä herääminen sekä kelkan sabotointi Ceasarin toimesta. Kokonaisuutena ok. 3/5

Rytmitys: Muuten toimi, mutta lopussa jämähti uudestaan paikoilleen. 4/5

Nautittavuus: Meh. Kyllähän tuon katsoi. 2,5/5

 

Ihmiset! Katsokaa Shingeki no Kyojin! Se on vuoden 2013 kuumin anime ja todellakin maineensa veroinen!

- Niniviel

Kaikki kuvat kuuluvat Eiichirou Odalle ja Toei Animationille.

Yleisesti Dressrosa-seikkailusta

Dressrosa-tarina on edennyt tasaisella tahdilla, vaikka minä en ole päivittänytkään tätä blogia säännöllisesti. Maailma ei ilmeisesti pyöri minun ympärilläni… :´(

Viimeisimmän päivitykseni ja nykyhetken välillä turnajaiset ovat edenneet. A- ja B-lohkon voittajat ovat selvillä (Jesus Burgess ja Bartolomeo), ja Luffy on astumassa pian itse areenalle. Franky suunnittelee jotain lelusotilaan kanssa, Zoro on ties missä, eikä Sanjia ja Kinemonia ole näkynyt vähään aikaan. Law, Robin ja Usopp ovat saapuneet Green Bittiin ja Law on valmis luovuttamaan Ceasarin sopimuksen mukaisesti.

Kaiken kaikkiaan juonilangat tuntuvat tässä vaiheessa varsin sekavalta kokonaisuudelta, ja tarinankerronnan keskittyessä milloin minnekin tapahtumat ovat edenneet varsin hitaasti. Tässä ei ole kuitenkaan mitään uutta, myös Nereidisaaren seikkailun alkupuolisko oli hyvin hidas, minkä jälkeen tuli, ei yksi, vaan kaksi takaumaa.

Odan tarinankerronta on tyypillisesti hidasta, mutta hän ei tuo tarinaan turhia elementtejä (poikkeuksena sääntöön Davy Back Fight -seikkailu). Sen tähden minä ihmettelenkin, minkä takia B-lohko sai useamman luvun ajan huomiota. Erityisesti B-lohkon häviäjä Bellamy sai yllättävän paljon sekä syvyyttä hahmoonsa että taustatarinaa. Vahva veikkaukseni on, että kuulemme hänestä vielä.

Sitkeiden huhujen mukaan Oda on vahvistanut, että seuraava olkihattu tulee olemaan entinen vihollinen á la Robin et Franky. Minä katson sinua epäluuloisesti kulmat rypyssä, Bellamy. o^`^o

Seikkailu melkein-kääpiöiden saarella

Minä olin pettynyt kääpiöiden ulkonäköön.

Ja ennen kuin kukaan etsii tervaa ja höyheniä, antakaa minun selittää. Katsos, pari vuotta sitten, hieman ennen timeskippiä, minä koin tarpeelliseksi, että Brook tarvitsee hieman rakkautta elämäänsä. Niinpä minä sitten loin OC-hahmon nimeltä Sara, joka liittyi minun fanficeissäni olkihattuihin ja alkoi seurustella Brookin kanssa. Ja minä todellakin panostin tähän hahmoon, kyseessä ei tosiaankaan ollut mikään yksiulotteinen Mary Sue, jonka ainoa tehtävä on päästä miespuolisen olkihatun housuihin. En nyt esittele tätä OC:ta sen tarkemmin, vaan kerron ainoastaan, että suunnittelin hänet puolikääpiöksi.

Minä tiesin, että One Piecen maailmassa on olemassa kääpiöitä (Camien sieppauksen aikoihin Sanji sai nähtäväkseen listan huutokaupattavista lajeista), mutta kaikki tiedot heidän ulkonäöstään ja kulttuuristaan perustui arvaukselle. Kuvittelin kuitenkin, että länsimaisesta mytologiasta paljon vaikutteita ottanut Oda perustaisi  kääpiöt jonnekin tolkienin ja skandinaavisten tonttujen välimaastoon. Omat arvaukseni, ja näin ollen myös suuri osa OC:n taustatarinasta, lensivät juuri romukoppaan näiden… menninkäisten… ilmestymisen myötä.

Oma vikanihan tämä on, sillä olin perustanut ennakko-oletukseni englannin kielen sanaan ”dwarf” viitsimättä tarkistaa, miten alkuperäiskielessä viitataan kääpiöihin. Ensijärkytyksestäni toivuttuani aukaisin One Piece -wikian ja löysin sieltä termin kobito. (小人  – siis kirjaimellisesti ’pikkuihminen’) Menninkäinen tai lilliputti olisi varteenotettava suomennos.

Aika monella menninkäisellä näyttää olevan pyöreähkö häntä ja terävä nenä. Minulle tulee jostain syystä mieleen jättikokoiset mehiläiset. Surrurruu..Maija Mehiläinen, lalalaa!

krö-höm, pahoittelen pahaa off-topiccia

Päällimmäiset ajatukseni liittyivät siis kääpiöihin ja heistä saamaamme tietoon. He vaikuttaisivat olevan varsin hyväuskoisia, mutta kuitenkin nopeita ja huomaamattomia kuin kärpäset ja kokoonsa nähden vahvoja kuin muurahaiset. Olisikohan siinä hyönteisvertauksia riittävästi yhdelle kertaa…

Toinen päällimmäinen ajatukseni liittyy tähän kuvaan:

Kuva: Eiichirou Oda ja Shueisha Inc. Englanninkieliset käännökset: Mangastream.

Jestas, kun Robin on seksikäs!

Jokin tuossa sotkuisessa tukassa ja vaivautuneessa ilmeessä vetoaa minuun. Tämä on fanserviceä parhaimmillaan; ei halpoja pikkuhousukuvia tai paidan läpi töröttäviä nännejä, vaan hienostuneempaa ja peitellympää ilmaisua, joka jättää enemmän lukijan mielikuvituksen varaan. Less is More.

(No okei, onhan nuo rinnat suuret kuin silikonipallot, mutta se on jokin japanilainen fetissi, jota minä en haluakaan ymmärtää.)

Muuta huomionarvoista luvusta 711:

• Robinin face fault! Tätä ei ole ennen tapahtunut! Robinin leuka loksahtaa hämmästyksestä alas.
• Usopp on aina rehvastellut 8 000 alaisellaan. Onkohan tämä vale käymässä vihdoin toteen?
• Brook, Nami ja Chopper, sekä Momonosuke, ovat ilmeisesti hyökkäyksen kohteina. Olisi mielenkiintoista nähdä tuo kolmikko tositoimissa.
• Rebecca ja Soldier – olisikohan tässä One Piecen ensimmäiset rakastavaiset? Rogeria ja Rougea ei voi oikeastaan laskea, sillä Acen syntymä oli tarinan kannalta tärkeämpi asia kuin pariskunnan lyhyeksi jäänyt suhde. Rebecca ja Soldier ovat fyysisesti hyvin epätavallinen pari. Minusta on hienoa, että Oda ottaa tällä tavalla vaivihkaa kantaa rajat ylittävän rakkauden puolesta.  
• Sanji on jälleen James Bond -moodissa! Miestä ei näy missään, mutta hän on saanut jostain tietoa Doflamingoon liittyen.
• Fufufufu! Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa. Eikös niin, Law-kun?

Lopuksi

Oda näyttää tietävän, mihin hän on menossa tarinansa kanssa. Valitettavasti minä en pysy kyydissä, miten kaikki liittyy kaikkeen. Menninkäisten ja Robinin keskustelu ei ollut järin mielenkiintoista, kun samaan aikaan Luffy on astumassa areenalle ja Law on kohtaamassa Doflamingon. Dressrosa-saaren mysteeri on jatkunut jo pitkään, olisikohan jo kohta aika antaa vastauksia?

Tämä luku antoi jonkin verran uutta tietoa, mutta samalla se nosti kaksin verroin uusia kysymyksiä. Zoron eksymishuumori ei jaksanut naurattaa, ja draaman kannalta Rebecca ja Soldier ovat vielä liian tuntemattomia hahmoja, jotta lukija voisi kokea myötätuntoa heitä kohtaan. Tarina kuitenkin liikkui eteenpäin, joten annan luvulle pisteitä 3/5.

Herra Oda on sairastellut viime aikoina, joten toivotaan hänelle yhdessä terveyttä ja pitkää ikää!

- Niniviel

Keskustelua pirunmarjoista 

Luku 703 antaa vahvistuksen viime luvun arvaukselleni sekä toistaa jo aikaisemmin tunnettua tietoa. Sehän tiedettiin jo, että pirunmarja vapautuu kiertoon henkilön kuoleman jälkeen. Luku alkaa Luffyn odotetulla reaktiolla, ja kumimiehemme osoittaa jälleen, että hän ei ole täysi idiootti, sillä hän tietää, ettei voi syödä uutta pirunmarjaa. Tällaiset tilanteet todistavat, että Luffy ymmärtää itseään koskevia oleellisia asioita, jos hän on tarpeeksi kiinnostunut niistä.

Luffy ehdottaa pirunmarjaa Frankylle, joka kieltäytyy marjasta välittömästi. Tämä on hyvä tilaisuus pohtia ongelmaa, joka syntyi heti kun tieto Acen uudestisyntyneestä pirunmarjasta paljastettiin. Voidaan pitää itsestään selvyytenä, että Luffy saa marjan käsiinsä, joten kysymys on, mitä sitten? Olkihatut, joilla ei entuudestaan ole pirunmarjaa, ovat Franky, Usopp, Nami, Zoro ja Sanji. Franky ei ole kiinnostunut marjasta ja Zoro on miekkamies alusta loppuun, joten hän tuskin on kiinnostunut muusta kuin Shuusuin saamisesta takaisin. Sanjin elementti on ollut tuli Thriller Barkista lähtien, ja hänellä on jo nyt tietty kontrolli liekkien suhteen, joten tulimarjan kykyjen päätyminen tuliselle kokille olisi looginen teeman loppupäätös. Lisäksi näen ainakin joukkion heikompien jäsenten eli Namin ja Usoppin harkitsevan vakavasti mahdollisuutta kehittää taisteluarsenaaliaan.

Henkilökohtaisesti vierastan ajatusta, että joku Olkihatuista saisi yllättäen logia-tyypin pirunmarjavoimat. Se muuttaisi Olkihattujen vakiintunutta ryhmädynamiikkaa oleellisesti, sekä vaikuttaisi kyseisen Olkihatun taistelutyyliin. Lisäksi Uudessa maailmassa logia-marja menettää suurimman osan voiman tuomista hyödyistä, sillä hakin käyttäjiä on enenevässä määrin.

Neito hädässä

Tässä luvussa tutustumme kolmeen uuteen hahmoon. Ensiksi tapaamme tanssijatar-kaunottaren, jota jahdataan hänen omien sanojen mukaan puukotuksen vuoksi. Violet-niminen nainen onnistuu pyörittämään Sanjin pikkusormensa ympärille välittömästi, ja lukijana minussa herää epäilys, että Violetin kyyneleet ovat krokotiilinkyyneleitä ja että edessämme on taitava manipuloija. Minkähänlainen traaginen taustatarina Violetilla on? En nimittäin ole vielä luokittelemassa Violetia viholliseksi Monet’n ja Baby 5:n tapaan, vaan uskaltaisin lyödä vetoa, että kyseessä on mahdollinen Olkihattujen tuleva liittolainen tai tyypillinen juonta eteenpäin vievä "neito hädässä" hahmo.

Luvun paras ruutu. Sanji on vaikean dilemman edessä: priorisoiko hän Olkihattujen tavoitteet vai naisen kyyneleet?

Toinen uusi esitelty hahmo on yksijalkainen lelusotilas, joka on tässä vaiheessa pelkkä sketsi äkillisesti vaihtuvine mielialoineen. Eipä hänestä sen enempää tällä kertaa.

Paljon ei ole mainitsemista kolmannesta uudesta hahmostakaan, sillä Spartan on vain tuomassa hieman actionia luvun loppuun ja osoittamassa jälleen kerran, että suuri koko ja lihakset eivät merkitse mitään One Piecen maailmassa. Luulisi ihmisten tajuavan, ettei ketään kannata arvioida ulkonäön perusteella, varsinkin kun sieltä sun täältä putkahtelee yliluonnollisia kykyjä omaavia ihmisiä. Ei sillä, että Luffyn olisi tarvinnut hyödyntää kumivartaloaan Spartanin nujertamiseksi. Lihakasa on täysi idiootti, joka on tyrmätty yhden heiton jälkeen.

Lopuksi

Tämä luku on itsenäisenä kokonaisuutena tyydyttävää tasoa. Lukija saa vanhan tiedon kertausta pirunmarjoista, eikä Luffyn osallistumisessa turnajaisiin ollut mitään yllättävää. Sanji on Sanji tavatessaan Violetin, ja heidän tapaamisensa on luvun huippukohta, sillä se on viihdyttävä yhdistelmä huumoria ja draamaa One Piece -tyyliin. Spartanin päihittäminen yhdellä olanyliheitolla on perus-Luffya.

Juoni etenee pääasiassa odotetulla tavalla. Luku on hyvä lisä Dressrosa-seikkailun kokonaisuuteen, mutta menee yksinäisenä lukuna keskitason alapuolelle.

- Niniviel

Kuvat kuuluvat Eiichirou Odalle ja Shueishan Weekly Shounen Jumpille. Englanninkieliset käännökset Mangastream.

 

One Piece - Luku 702 # Corrida Colosseum

Kuvan oikeudet: Eiichirou Oda ja Weekly Shounen Jump. Tekstikäännökset: Mangastream.

Mikä yllätys!

Minä olen ällistynyt. Tätä minä en osannut odottaa, en sitten millään. Mieleen tuli heti epäilys, kun maskityyppi mainitsi palkinnon. Sitten minä näin Rooman Kolosseumia muistuttavan rakennuksen, ja epäilys vahvistui. Kun tulevien kilpailijoiden esittelyyn ja nimeämiseen käytettiin puolitoista sivua, epäilys oli vahvistettu. En voinut olla ajattelematta Fairy Tailin päättymäisillään olevaa tarinakokonaisuutta, joka pyörii saman aiheen ympärillä. Minä olin jotenkin kuvitellut, ettei Oda tarttuisi niin kliseiseen shounen-seikkailun tyyppiin kuin tämä, etenkin kun Oda jo kerran teki saman Davy Back Fightin muodossa. Mutta näin vaan pahasti näyttää, hyvät naiset ja herrat, että seuraavaksi sankarimme osallistuvat turnajaisiin!

Minulla ei ole mitään turnajaisia vastaan, itse asiassa minä pidän niistä oikein toteutettuina. Urheilulajeja käsittelevissä sarjoissa turnajaiset ovat tarinoiden parasta sisältöä, ja taistelulajigenressä ainakin Kenichi: The Mightiest Disciple -sarjassa oli erittäin hyvä turnajaistarina. Tykkäsin myös ½ Princen turnajaisista oikein paljon. Varmasti on muitakin, mutta en saa nyt äkkiä mieleeni muita (hyviä) turnajaistarinoita urheilulajigenren ulkopuolelta.

Minä olen vain yllättynyt, että Oda päätti sijoittaa turnajaiset tähän kohtaan tarinaansa. Minä olin ymmärtänyt, että tarinan suunta olisi jo selvillä: ensin tehtaan sabotointiin ja Ceasarin kuljetukseen, sitten Zoun kautta Wanoon. Mutta Oda sotkikin Olkihattujen ja lukijan pasmat uudella juonenkäänteellä, ja nyt tulevaisuus on taas täysin avoin. Luffyn ilmeestä päätellen ainakin yksi osallistuja on varma, ja todennäköisesti muutkin ilmestyvät tai, Zoron tapauksessa, eksyvät paikalle. En ole erityisemmin huolestunut tulevien turnajaisten tarinallisesta laadusta, sillä Oda on aina osannut ottaa kliseet ja hioa niistä toimivia, viihdyttäviä juonenkäänteitä.

Keijuja ja muita mysteereitä

Kuka sokea mies on? Ravintolan pitäjä tuntui tunnistavan hänet, ja Sanji arveli hänen olevan kuuluisa rikollinen. Minä en usko tähän teoriaan, sillä baarimikon ja muiden siviilien reaktio ei sopinut sen kanssa yhteen. Tässä oma ehdotukseni: hän on Dressrosan aatelisia, mahdollisesti karkotettu ja/tai syrjäytetty vallasta samaan tapaan kuin Skypiean Gan Fall. Sokean miehen kasvoilla olevat arvet sopisivat muotonsa puolesta Doflamingon jousien/narujen tekemiksi. Tämä on tosin pelkkää spekulaatiota.

Keijut pysyvät edelleen mysteerinä, enkä osaa tässä vaiheessa sanoa heistä juuri mitään. En usko heidän olevan mitään yliluonnollisia henkiä, sillä he vaikuttavat olevan arvotavaran perässä. Sääliksi käy keijuja, keitä/mitä he sitten ovatkaan, kun sekä Kinemon että Zoro ovat heidän perässään. Kinemonilla on edelleen harhakäsitys, että Zoro on varastanut Shuusuin epärehellisin keinoin. Zoro ei pysty korjaamaan väärinkäsitystä, koska hän lupasi Ryuumalle ja itselleen, ettei hän mainitse ottelusta kenellekään.

Lopuksi

Kokonaisuutena erittäin hyvä luku, joka oli tupattu täyteen yllätyksiä ja juonenkäänteitä. Tämä on Odan ennalta arvaamatonta tarinankerrontaa parhaimmillaan.

- Niniviel

One Piece # Jakso 587 

Clash! Law vs. Vice Admiral Smoker (激突! ロー VS スモーカー中将)

Tasainen taistelu

Minun täytyy rehellisesti tunnustaa, että olen Law-fani. Kun kyseessä on Trafalgar Law, jokaisen on valittava puolensa, sillä neutraalia kenttää ei ole, kuten ulkomaisilla foorumeilla liikkuneet lukijat tietänevätkin. Kun viime sunnuntaina nähty jakso ilmestyi mangana, se oli todellista taistelua Smokerin ja Law'n kannattajien asettuessa napit vastakkain. Smokerin imagoa yritettiin puolustaa vetoamalla hänen statukseensa lippueamiraalina, ja Law'n tukijat heittivät lisää löylyä kehään panettelemalla Smokeria ja kehumalla Law'n kykyjä. Se oli julmaa seurattavaa.

Itselläni ei ole mitään lippueamiraalia vastaan, ja tämän jakson taistelussa Law ja Smoker näyttäytyivät yllättävän tasaväkisinä. Law'n kyvyt ovat yliluonnolliset jopa One Piecen mittapuulla, mutta Smokerin haki on riittävän vahva estämään Law'ta käyttämästä kykyjään täydellä teholla. Law katkaisi Tashigin miekan kahtia siistillä viillolla, mutta Smoker pystyi lyömään kaapparilordia merikivellä vahvistetun jitten kanssa - kunhan hän vain osuisi.

Taistelu koostuikin siitä, että Law ja Smoker yrittivät osua toisiinsa samalla kun torjuivat hyökkäyksiä. Taistelijoiden voimasta kertookin paljon se, että taistelun voittajaksi päätyi ensimmäisen iskun antanut. Jos Smokerin jitte olisi osunut Law'han, se olisi ollut samanlainen one-hit KO. kuin Law'n loppujen lopuksi tekemä tyrmäys.

Taistelua ei ratkaissut voima vaan viekkaus. Ensiksi Smoker osoitti hienoa taktikointia "jäämällä vangiksi" Law'n nostattamaan lohkareeseen. Smoker puhui ja puhui ja yritti pitää Law'n huomion itsessään, samalla kun hän kiersi Logia-muodossa taakse. Law kuitenkin huomasi juonen ajoissa ja onnistui torjumaan takaapäin tulleen hyökkäyksen. Sitten olikin Law'n vuoro.

Rehellisesti sanottuna Law onnistui yllättämään jokaisen, niin Smokerin kuin katsojatkin. Olihan hänen kyvystään repiä sydämet rinnasta mainittu, mutta ei sitä, että hän pystyy tekemään sen liikkeessä olevaan ihmiseen sokkona!

Kokonaisuutena todella hieno taistelu, tässä ei ollut mitään paikallaan seisomista ja puheiden pitämistä, vaan todellista toimintaa mahtavan animoinnin kera. Valitettavasta ottelun välissä oli erinäisiä hengähdystaukoja, kun tarinan fokus siirtyi muualle niin Tashigiin kuin Olkihattuihinkin.

Olkihattujen Friday Flip

Animeen oli lisätty täytettä edellisisten jaksojen kohtauksista kuten uusinta Olkihattujen persoonallisuuksien vaihtumisesta Friday Flip -tyyliin ja Tashigin sulavasta tappiosta Law'n kynsissä. Olkihatuista puheen ollen, kiinnitin asiaan jo huomiota aikaisemmin, kun Olkihatut vaihtoivat persoonallisuuksia, mutta minusta on mielenkiintoinen valinta, että ääninäyttelijöiden äänet pysyivät samoina. Vale-Olkihattujen aikaan Sanjin ääninäyttelijä esitti vale-Luffya jne., joten ilmeisesti animaation ohjaajat eivät halunneet toistaa samaa kaavaa tällä kertaa. Sen sijaan Sanji sanoo Sanjille kuuluvat vuorosanat, vaikka kaiken järjen mukaan Sanjin äänen pitäisi vaihtua, sillä hän on nyt Namin ruumiissa. Ohjaajien tekemässä valinnassa lienee kyse siitä, että televisiokatsoja pystyy tunnistamaan hahmot toisistaan.

Olkihatut eivät ole muuttuneet ulkoisesti silmiä ja käytöstä lukuun ottamatta. Vanhan uskomuksen mukaan silmät ovat sielun peili - Oda on tiennyt, mitä hän tekee. Kiinnittikö kukaan muu muuten huomiota Namin ruumiissa olevan Sanjin silmien väriin jaksossa 586? Siis ennen kuin niistä tuli pinkit sydämet... Oranssit hiukset ja kylmän siniset silmät luovat kiehtovan värikontrastin. Sanjista tulisi oikein kaunis nainen, mutta siitä huolimatta pitäisin hänet miehenä.

Vielä yksi asia Olkihattujen vaihtuneista persoonallisuuksista: Minusta hahmojen selkeä tunnistettavuus kertoo aika paljon Odan lahjakkuudesta luoda erinäköisiä hahmoja, jotka voidaan erottaa toisistaan pelkästään silmien perusteella. Valitettavan usein mangan tekijöillä on yksi tyyli piirtää kasvot ja silmät, minkä vuoksi hahmot erottaa toisistaan ainoastaan vaatteiden ja hiustyylin perusteella, jos silloinkaan. Odalla tätä ongelmaa ei ole koskaan ollut, paitsi ehkä naispuolisten hahmojen suhteen.

Chopperin ruumiis, Frankyn silmät ja persoonallisuus. 

Lopuksi

Animaatio saa täydet pisteet.

Käsikirjoitus toimi hyvin, joskin Tashigin "piraatit ovat piraatteja" hokema toistui liikaa.

Rytmitys toimi taistelukohtausten osalta, mutta välillä siirtymät ja takaumut tulivat vähän liian äkkinäisesti minun makuuni. Mieluummin taistelu olisi saanut olla yhtenäinen kokonaisuus kuin venyttää sitä koko jakson pituudelle.

Nautittavuus nousi pienistä puutteista huolimatta kattoon. Law'n ja Smokerin yhteenotto oli eeppinen, ja väliin työnnetty huumori Sanjin ja kumppaneiden taholta teki jaksosta monipuolisen ja tasapainoitetun kokonaisuuden.

Mangan ilmestymistä odotellessa, heipodei!

- Niniviel

Kaikki kuvat kuuluvat Eiichiro Odalle ja Toei Animationille.