Yleisesti Dressrosa-seikkailusta

Dressrosa-tarina on edennyt tasaisella tahdilla, vaikka minä en ole päivittänytkään tätä blogia säännöllisesti. Maailma ei ilmeisesti pyöri minun ympärilläni… :´(

Viimeisimmän päivitykseni ja nykyhetken välillä turnajaiset ovat edenneet. A- ja B-lohkon voittajat ovat selvillä (Jesus Burgess ja Bartolomeo), ja Luffy on astumassa pian itse areenalle. Franky suunnittelee jotain lelusotilaan kanssa, Zoro on ties missä, eikä Sanjia ja Kinemonia ole näkynyt vähään aikaan. Law, Robin ja Usopp ovat saapuneet Green Bittiin ja Law on valmis luovuttamaan Ceasarin sopimuksen mukaisesti.

Kaiken kaikkiaan juonilangat tuntuvat tässä vaiheessa varsin sekavalta kokonaisuudelta, ja tarinankerronnan keskittyessä milloin minnekin tapahtumat ovat edenneet varsin hitaasti. Tässä ei ole kuitenkaan mitään uutta, myös Nereidisaaren seikkailun alkupuolisko oli hyvin hidas, minkä jälkeen tuli, ei yksi, vaan kaksi takaumaa.

Odan tarinankerronta on tyypillisesti hidasta, mutta hän ei tuo tarinaan turhia elementtejä (poikkeuksena sääntöön Davy Back Fight -seikkailu). Sen tähden minä ihmettelenkin, minkä takia B-lohko sai useamman luvun ajan huomiota. Erityisesti B-lohkon häviäjä Bellamy sai yllättävän paljon sekä syvyyttä hahmoonsa että taustatarinaa. Vahva veikkaukseni on, että kuulemme hänestä vielä.

Sitkeiden huhujen mukaan Oda on vahvistanut, että seuraava olkihattu tulee olemaan entinen vihollinen á la Robin et Franky. Minä katson sinua epäluuloisesti kulmat rypyssä, Bellamy. o^`^o

Seikkailu melkein-kääpiöiden saarella

Minä olin pettynyt kääpiöiden ulkonäköön.

Ja ennen kuin kukaan etsii tervaa ja höyheniä, antakaa minun selittää. Katsos, pari vuotta sitten, hieman ennen timeskippiä, minä koin tarpeelliseksi, että Brook tarvitsee hieman rakkautta elämäänsä. Niinpä minä sitten loin OC-hahmon nimeltä Sara, joka liittyi minun fanficeissäni olkihattuihin ja alkoi seurustella Brookin kanssa. Ja minä todellakin panostin tähän hahmoon, kyseessä ei tosiaankaan ollut mikään yksiulotteinen Mary Sue, jonka ainoa tehtävä on päästä miespuolisen olkihatun housuihin. En nyt esittele tätä OC:ta sen tarkemmin, vaan kerron ainoastaan, että suunnittelin hänet puolikääpiöksi.

Minä tiesin, että One Piecen maailmassa on olemassa kääpiöitä (Camien sieppauksen aikoihin Sanji sai nähtäväkseen listan huutokaupattavista lajeista), mutta kaikki tiedot heidän ulkonäöstään ja kulttuuristaan perustui arvaukselle. Kuvittelin kuitenkin, että länsimaisesta mytologiasta paljon vaikutteita ottanut Oda perustaisi  kääpiöt jonnekin tolkienin ja skandinaavisten tonttujen välimaastoon. Omat arvaukseni, ja näin ollen myös suuri osa OC:n taustatarinasta, lensivät juuri romukoppaan näiden… menninkäisten… ilmestymisen myötä.

Oma vikanihan tämä on, sillä olin perustanut ennakko-oletukseni englannin kielen sanaan ”dwarf” viitsimättä tarkistaa, miten alkuperäiskielessä viitataan kääpiöihin. Ensijärkytyksestäni toivuttuani aukaisin One Piece -wikian ja löysin sieltä termin kobito. (小人  – siis kirjaimellisesti ’pikkuihminen’) Menninkäinen tai lilliputti olisi varteenotettava suomennos.

Aika monella menninkäisellä näyttää olevan pyöreähkö häntä ja terävä nenä. Minulle tulee jostain syystä mieleen jättikokoiset mehiläiset. Surrurruu..Maija Mehiläinen, lalalaa!

krö-höm, pahoittelen pahaa off-topiccia

Päällimmäiset ajatukseni liittyivät siis kääpiöihin ja heistä saamaamme tietoon. He vaikuttaisivat olevan varsin hyväuskoisia, mutta kuitenkin nopeita ja huomaamattomia kuin kärpäset ja kokoonsa nähden vahvoja kuin muurahaiset. Olisikohan siinä hyönteisvertauksia riittävästi yhdelle kertaa…

Toinen päällimmäinen ajatukseni liittyy tähän kuvaan:

Kuva: Eiichirou Oda ja Shueisha Inc. Englanninkieliset käännökset: Mangastream.

Jestas, kun Robin on seksikäs!

Jokin tuossa sotkuisessa tukassa ja vaivautuneessa ilmeessä vetoaa minuun. Tämä on fanserviceä parhaimmillaan; ei halpoja pikkuhousukuvia tai paidan läpi töröttäviä nännejä, vaan hienostuneempaa ja peitellympää ilmaisua, joka jättää enemmän lukijan mielikuvituksen varaan. Less is More.

(No okei, onhan nuo rinnat suuret kuin silikonipallot, mutta se on jokin japanilainen fetissi, jota minä en haluakaan ymmärtää.)

Muuta huomionarvoista luvusta 711:

• Robinin face fault! Tätä ei ole ennen tapahtunut! Robinin leuka loksahtaa hämmästyksestä alas.
• Usopp on aina rehvastellut 8 000 alaisellaan. Onkohan tämä vale käymässä vihdoin toteen?
• Brook, Nami ja Chopper, sekä Momonosuke, ovat ilmeisesti hyökkäyksen kohteina. Olisi mielenkiintoista nähdä tuo kolmikko tositoimissa.
• Rebecca ja Soldier – olisikohan tässä One Piecen ensimmäiset rakastavaiset? Rogeria ja Rougea ei voi oikeastaan laskea, sillä Acen syntymä oli tarinan kannalta tärkeämpi asia kuin pariskunnan lyhyeksi jäänyt suhde. Rebecca ja Soldier ovat fyysisesti hyvin epätavallinen pari. Minusta on hienoa, että Oda ottaa tällä tavalla vaivihkaa kantaa rajat ylittävän rakkauden puolesta.  
• Sanji on jälleen James Bond -moodissa! Miestä ei näy missään, mutta hän on saanut jostain tietoa Doflamingoon liittyen.
• Fufufufu! Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa. Eikös niin, Law-kun?

Lopuksi

Oda näyttää tietävän, mihin hän on menossa tarinansa kanssa. Valitettavasti minä en pysy kyydissä, miten kaikki liittyy kaikkeen. Menninkäisten ja Robinin keskustelu ei ollut järin mielenkiintoista, kun samaan aikaan Luffy on astumassa areenalle ja Law on kohtaamassa Doflamingon. Dressrosa-saaren mysteeri on jatkunut jo pitkään, olisikohan jo kohta aika antaa vastauksia?

Tämä luku antoi jonkin verran uutta tietoa, mutta samalla se nosti kaksin verroin uusia kysymyksiä. Zoron eksymishuumori ei jaksanut naurattaa, ja draaman kannalta Rebecca ja Soldier ovat vielä liian tuntemattomia hahmoja, jotta lukija voisi kokea myötätuntoa heitä kohtaan. Tarina kuitenkin liikkui eteenpäin, joten annan luvulle pisteitä 3/5.

Herra Oda on sairastellut viime aikoina, joten toivotaan hänelle yhdessä terveyttä ja pitkää ikää!

- Niniviel